110.

"Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
että tuntisit oikeesti,
miten paljon sä haavoitit.
Ja miten kerran toisensa,
jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä ettei oo sulla muka muistoo,
vai pidät sä mua tyhmänä,
jolla ei ole väliä? 

Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa.
Varsinkaan kun se mitään muuta ei.
mut tekisitkö sä uudestaan saman,
jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä,
palaakaan inhimillisyydestä?"

Nyt on vain tunne siitä, että joka hetki

ajaudut pois mun luota, etkä edes huomaa.