Aattelin tulla jakamaan teille vielä loppuosan kuvista mitä otettiin viime viikolla
Tiinan kanssa. Kuten edellisestä postauksesta voitte lukea, meillä oli huippukivaa ja mä sain vihdoin mulle uuden profiilikuvan tuonne naamakirjaan :-D oon tosi nirso mun omien kuvien suhteen, sillä tuntuu ettei mun mikään kuva ikinä onnistu..
"Hymy
on ihmisen kaunein asuste"- lause pitää kyllä täysin paikkaansa.
Silmillä hymyily on aidointa. Mun mielestä ihminen, joka hymyilee silmillä ei tarvitse siistejä vaatteita,
asusteita eikä kauneudenhoitotuotteita. Ihminen, joka hymyilee silmillään
on kaunis, mielenkiintoinen ja vetää toisia ihmisiä puoleensa. Ihminen,
joka hymyilee silmillään tuottaa luottamusta, saa vastapuolen heltymään
ja tilanteen luontevammaksi. Silmillä hymyilevä ihminen on aito.
No mitkä asiat saa sitten mut hymyilemään? Ainakin perhe, ystävät, matkustaminen, hyvä ruoka, toisen hymy ja nauru, arjen pienet asiat, onnistuneet valokuvat, auringon paiste, kesän odottaminen ja omat koirat♥ Oikeastaan mikä tahansa saa mut hymyilemään ja jotenkin hymy kuuluu mun arkipäivään. En vain osaa olla hymyilemättä, jos siihen on yhtäänkään aihetta. Eikä mun oikeastaan tarvikaan olla. On jotenkin hassua, että on ihmisiä jotka ei hymyile juuri koskaan. Mikä siinä on niin vaikeaa laittaa se hymy kasvoille ja nauttia hetkestä?
Mun mielestä elämää ei pitäis tuhlata siihen, että ei hymyile tai ole hetkessä mukana. Elämä pitää juuri tuhlata siihen, että oot aidosti kaikessa mukana, hymyillen. En tarkoita sitä, että joka paikassa saati joka hetkessä pitäisi olla hymy kasvoilla, vaan tarkoitan sitä, että meistä jokaisen pitäisi ruveta hymyilemään enemmän, koska en usko, että siellä ruudun takana on mitään superhymyilijöitä.
Mua ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka eivät nauti elämästään täysillä. Ihmiset, jotka eivät tee jotain asiaa sen takia, että miettivät katuvansa sitä asiaa päivän taikka vaikkapa vuoden kuluttua. On hyvä harkita ja miettiä jälkiseuraamuksia, mutta liika on liikaa. Et tule saavuttamaan elämässäs mitään jos vain mietit jokaista tekoasi, vaikka toisaalta voit säästyä huonoilta tekemisiltä juuri miettimällä ja pohtimalla jälkiseuraamuksia. Et voi katua mitään sellaista, mihin olet itse voinut vaikuttaa. Jokainen ihminen tekee vääriä päätöksiä ja katuu niitä, se on väistämätöntä. Se kasvattaa ja tekee ihmisestä vahvemman.
Loppujenlopuksi sun on itse tehtävät omat päätökses - ja pysyttävä niiden takana. Sun on otettava muut huomioon, mutta samalla olla välittämättä muista ja muiden mielipiteistä. Sun hyväksyttävä itses ja kuljettava omaa tietäs.
Tää on omallatavallaan outoa tekstiä multa, sillä en yleensä kirjoita
mun ajatuksia ylös, vaan mietin kaikkea pääni sisällä tai juttelen jollekulle kaverille.
Ei kai mulla sit ollu muuta sanottavaa kuin että elämä on tehty kuljettavaksi - ei kaduttavaksi. Tai sanottavaa mulla olisi vaikka ja kuinka, mutta en saa niitä vaan tähän mitenkään järkeväksi tekstiksi. Ehkä se johtuu siitä, että mulla on hirveä väsy ja siitä, ettei musta oo vain miksikään kirjoittajaksi..but who cares? Mä teen sitä mistä tykkään ja mistä nautin, enkä sitä mitä muut tahtoo. Ja niin sen pitääkin mennä!
